Infektioiden ehkäisy hammashoidossa

Ham­mashoidon toimen­piteet voivat nos­taa infek­tioriskiä. Tietyis­sä tilanteis­sa, kun infek­tioris­ki on ole­mas­sa, täy­tyy ham­mashoidon yhtey­dessä määrätä antibioot­te­ja, jot­ta infek­tioi­ta ei syn­ty­isi, käytetään ns. antibioottiprofylaksiaa.

Hammasperäiset infektiot

Vaka­vat ham­masperäiset infek­tiot ovat melko harv­inaisia Suomes­sa, kun taas lievem­piä infek­tioi­ta esi­in­tyy yleisem­min. Vaka­vat ham­masperäiset infek­tiot vaa­ti­vat mon­esti teho­hoitoa ja voivat olla jopa hengenvaarallisia.

Ham­masperäi­nen infek­tio voi seu­ra­ta esimerkik­si ham­paan tai leuan tap­atur­mais­es­ta mur­tu­mis­es­ta tai ham­paan pois­ton sekä suukirur­gisen toimen­piteen jälkeen.

Lievät hammasperäiset infektiot

Lievät ham­masperäiset infek­tiot voidaan hoitaa ham­maslääkärin vas­taan­otol­la. Lievis­sä infek­tiois­sa oireet ovat paikallisia eivätkä aiheuta merkit­tävää hait­taa yleis­ti­laan. Oire­i­ta ovat paikalli­nen punoi­tus, tur­vo­tus ja kuumo­tus sekä suun avau­tu­vu­us voi olla lievästi rajoittunut.

Vakavat hammasperäiset infektiot

Vaka­vat infek­tiot ovat yleisem­piä ja vaar­al­lisem­pia poti­lail­la, joil­la on immuu­ni­vastet­ta heiken­tävä sairaus tai lääk­i­tys. Vaka­va ham­masperäi­nen infek­tio läh­tee yleen­sä ham­paan juures­ta ja voi lev­itä verenkier­toon aiheut­taen esimerkik­si veren­myrky­tyk­sen eli sepsiksen. 

Vaka­van infek­tion oire­i­ta ovat esimerkik­si kuume, korkea syke, huonovoin­tisu­us, eri­tyi­nen väsymys tai huimaus, tajun­nan tason muu­tok­set, nielemis‑, puhe- tai hen­gi­tys­vaikeudet, imu­sol­mukkei­den suuren­tu­mi­nen tai arku­us sekä ihot­tuma. Myös erit­täin rajoit­tunut suun avau­tu­vu­us voi olla tun­nus­merk­ki. Edel­lä mainit­tu­jen oirei­den ilmaantues­sa tulee pyrk­iä päivystyk­seen mah­dol­lisim­man pian.

Milloin hammashoidossa käytetään ehkäisevää antibioottihoitoa?

Lähtöko­htais­es­ti tärkein­tä infek­tioiden ehkäisemisessä on hyvä oma­hoito: huolelli­nen suuhy­gien­ian ylläpi­to, jota voidaan tarvit­taes­sa tehostaa anti­sep­tisel­lä suuvedel­lä. Ehkäi­sevä antibioot­tilääk­i­tys ham­mashoi­dos­sa voi olla tarpeelli­nen, esimerkik­si kun poti­laal­la on sairau­den tai lääk­i­tyk­sen joh­dos­ta heiken­tynyt immuu­ni­vaste tai asi­akkaal­la, jol­la on tekoniv­el, sydämeen asen­net­tu läp­päpro­teesi tai verisuoniproteesi.

Suun alueen infek­tiot tulee hoitaa ennen leikkauk­sia, jois­sa kehoon asete­taan vieras­e­sine (esim. tekoniv­el) sekä ennen elin­si­ir­toa, avosy­dän­leikkaus­ta tai leuko­jen alueelle kohdis­tu­vaa sädehoitoa. 

Hammaslääkärin määräämät antibioottikuurit tulisi syödä loppuun

Yleinen suosi­tus on, että ham­maslääkärin määräämä antibioot­tiku­uri tulee syödä lop­pu­un, jot­ta ehkäistäisi­in antibioot­tire­sistenssiä. Jos infek­tio kuitenkin on hel­lit­tänyt, voidaan joskus harki­ta antibioot­tiku­urin lopet­tamista kesken, mut­ta päätös tulisi tehdä yhteistyössä hoita­van ham­maslääkärin kanssa.